Tyttärien kanssa otettiin voordi alle ja lähimmä rullailemaan tuossa keskiviikkona. Käytiin pitkästä aikaa ST1: sellä syömässä, ja terassillekkin uskaltauduttiin, vaikka säät ei oikein sallinu. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, ja kauan kadoksissa ollutta Sannaakin oli oikein mukava nähä pitkästä aikaa :-)! Onneks ei toki olla Ullan kanssa tunnettuja näistä meidän ekstempore -ideoista, mutta illanpäälle saatiin idea että "lähetäänpä huomenna Rovaniemelle". Yhen aikaan kurvattiin voordi kotipihalle ja Ulla tuli piiiiitkästä aikaa meille yöksi, ja aamulla startattiin auton keula kohti Rovaniemeä ja juhannusaleja! Mistään kaupasta ei oikein meinannu löytyä mittään, mutta toisaalta se on kyllä ehkä vaan ihan hyvä asia :-D.
Perjantaina Jani pääs kasarmilta lomille ja oltiin kyllä sen verran väsyneitä, että illalla sammahettiin heti ku päästiin sänkyyn! Väsytti jopa niin paljon, että aamulla (taas) nukuin pommiin. Meidän elokuvahan sai tosiaan Kemijärven Papatus päivillä jonkun kiertopalkinnon, mutta harmikseni en päässyt muiden mukaan ottamaan sitä vastaan, koska olin töissä :-(. Töitten jälkeen käppäilin Ullalle ja pelattiin sen veljen ja äipän kanssa ristiseiskaa -mikä yllätys! Käytiinpä illalla vielä Janin kanssa Jasuakin moikkailemassa huruilun merkeissä, ja oli kyllä mukava vaihtaa tyären kanssa pitkästä aikaa kuulumisia.
Tänäänhän se Jani suuntas kohti Sodankylän kasarmia -tosin omalla uljaalla Mersullaan. Tämähän johtui siitä että pojjalla on TJ5 ja sitten reservi kutsuu, wuhuu! Sopivasti äippä ja siskot onki lähössä huomenissa kohti Keski-Suomea, joten ens perjantaina taidetaanki sitten pistää rilli ja kesäkeittiö lämpenemään! Tuffakin kävi tänään pikavisiitillä Kemijärvellä, tosin kerkesin nähä sitä vaan sen 10 minuuttia.
Mutta huomenna siis töitten jälkeen koittaakin se pitkään odotettu vapaus. Oi saateri, töitten jälkeen hyvää ruokaa, kirjotuksiin lukemista ja pikku kävelylenkki -ilman ainuttakaan pikkusiskojen ärsyttävää kitinää. Lovin' it!
Tämä oli tämmönen "who the fuck cares" -merkintä, mutta johtunee ehkä hitusesta väsymyksestäni ja viis tuntia kestäneestä Hopeanuoli -maratoonista Hannan ja Janin kanssa. Olihan se tietty pikkusen surullista nähä Jani viimistä kertaa siinä seksikkäässä vihreässä maastopuvussa, just kidding. Pitäkää peukkuja mulle, että selviän kuukauden polttamatta taloa!
Ps. Kyllä, katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni Hopeanuolta. Ja ei, sivistyksessäni ei ole ollut mitään aukkoa. Aika raaka se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti