Muistan kuinka katkera olin, kun äiti oli lähdössä mummon kanssa Ranskaan, ja kun minua ei huolittu mukaan. Reissun oli tarkotus olla kuulemma "naisten matka". Hah. Monien suostutteluyrityksien jälkeen jouduin aina pettymään uudestaan ja uudestaan. Eräänä iltapäivänä istuskelin alakerran sohvalla, katselin telkkaria ja olin juuri kuolemassa tylsyyteen, kun ukki soittaa "moi, ei mulla tässä sen kummempaa, mutta kiinnostaisko sulla lähteä Ranskaan"? Ehkä tyhmin kysymys ikinä. Sen jälkeen muistikuvat onkin aika hataria, koska seuraavat hetket menikin siihen, että juoksin ympäri taloa ja kiljuin.
Pari kuukautta myöhemmin oltiinkin lauantain vastaisena yönä Helsinki - Vantaan lentokentällä. Onneksi pidin pääni; nyt oltiin sitten oikeasti matkalla Ranskaan. Oli vaikeaa pysyä housuissaan kun Nizzan palmut ja sininen meri alkoi näkyä ikkunasta. Pian laskeuduttiinkin lentokentälle ja siellähän meitä odottikin hymyilevä nuori nainen. Nainen oli tätini, joka asui silloin Nizzassa. Hyppäsimme linja-autoon ja jäimme keskustassa pois. Kävelimme Vanhan Nizzan läpi tätini asunnolle, teimme ruokaa ranskalaisittain, ja istuuduimme terassille nauttimaan ruoasta. Katsahdin kaiteen yli kadulle päin. Mikä täydellinen kaupunki Nizza olikaan.
Seuraavana päivänä hypättiin linja-autoon. Pari tuntia hikisillä penkeillä ja oltiin Monacossa. Ei sitä kaupunkia voinu ku rakastaa. Rannat täynnä miljonäärien veneitä, kimalteleva sininen meri ja kiviset kävelykadut. Päivä meni tosi nopeasti, ja pian olikin jo aika palata Nizzaan.
Muutaman päivän jälkeen Nizzassa lähdettiin illasta junalla Pariisiin. Seuraavana päivänä käveltiinkin jo Pariisin kaduilla. Mikäs sen täydellisempi tapa aloittaa päivä, kuin käydä hakemassa Pariisilaisesta leipomosta tuoretta patonkia ja leivonnaisia? Loppu viikko menikin kierrellessä kaikkia Pariisin ihania kävelykatuja, nähtävyyksiä, ja kuolatessa Louis Vuittonin liikkeessä laukkuja. Tätini palasi takaisin Nizzaan, ja meidän oli aika palata takaisin Suomeen. Laskeuduimme Helsinki - Vantaan lentokentälle ja huomasimme, kuinka ulkona pyrytti lunta. Lähdimme poistumaan koneesta, ja joku brittiläinen mies edessämme tuumasi kaverilleen; "welcome to Finland!"
Tästähän tuli taas pitempi kuin nälkävuodesta, mutta huomenna vuorossa Kreikka! Hyvää sunnuntaita kaikille! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti