Huhhui tätä stressin määrää! Kävin tosiaan maanantaina Annikalla värjäyttämässä hiuksia, ja vaikka alkuperäset suunnitelmat vähän toisiksi muuttukin, niin tykkään kyllä silti tositosi kovasti näistä uusista hiuksista :-)! Ens maanantaina luultavasti uskallan luottaa jo Annikan taitoihin sen verran, että se sais laittaa mulle pidennykset.
Eilen käytiin tosiaan nauhottelemassa studiolla viimeset kappaleet elokuvaan. Senkin puoleen suunnitelmat vähän muuttuivat, että mun piti vaan toisessa osassa soittaa viulua, mutta mut pistettiinki sitten ekstemporee soittamaan myös ykkös- ja kolmasosioihin. Neljä ja puoli tuntia studiolla ja saatiin vihdoinkin kahen minuutin pätkästä mieluinen versio. Homma alkais siis olla jo aika lailla paketissa lauantaita varten!
Eilen oli kyllä muutenkin aika tunteikas päivä. Oli nimittäin viimeinen viulutunti ikinä! Mun viulunsoitonopettaja on nähny ku mä kasvan ihan pikku taaperosta aikuiseksi, ja kaikki elämänvaiheet siinä ohella, että kyllä se vähän tunteet nosti pintaan. Tähän kun lisätään vielä stressi lauantain tasosuorituksesta, niin itkupotkuraivarithan siinä tuli. Kuvitelkaa; ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen, viimeisellä viulutunnilla, viimeisen vartin aikana mä romahin! Hemmetti ku olisin kestäny, nii oisin voinu ylpeenä sanoa että "mä en romahtanu". MUTTA EI. Siinä sitten itkin opettajan eessä tosi vuolaasti. Tomerana tuumasin vielä perään että "mä oon aina vihannu viulunsoittoa" :-D (suutuspäissään sanoo mitä sattuu, mutta ainahan siinä on paljon totuuttakin mukana!).
Okei, onneks en ole yksin tämän kokemuksen kanssa. Monet on sortunu jo paljon aikasemmin ku minä, eli voin olla tosi ylpee ittestäni, hahha :-D! Jasmin lupas toimia tänään mun koeyleisönä, eli toivotaan että se ei nyt ihan mun soittotaitoja lyttäis.
Mutta nyt suuntaan harjoittelemaan, moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti